"All that I am
All that I ever was
Is here in your perfect eyes
They're all I can see"
Bretla. Islanninhevonen,joka muutti koko mun tavan ratsastaa. Se opetti mua paljon. Bretla teki mun varovaisesta ja jännittyneestä tyylistä jämäkän ja rennon.
Oikeestaan en itseasiassa muista milloin aloin Bretlaa vakituisesti ratsastamaan. Aikaa siitä kumminkin on. Bretla asustaa siis Rytsyretkillä aina talvisin,kun sen omistajat ovat töissä Helsingissä. Kesäisin ja lomilla Bretla matkustaa noin 50km päähän meiltä omistajiensa,seuralaisensa Kárin sekä Helsingistä matkustavan ison puoliveriruunan kanssa.
Bretla on siis tamma,joka kertoo varmasti luonteesta aika paljon..niin sanotusti tumma ja tulinen. Kilttihän tamma oli hoitaa,mutta ekat ratsastuskerrat oli mitä oli..
Aluksi en voinut edes maastoilla yksin (kyse on kumminkin issikasta,eiks niil yleensäkki maastoilla?) mutta syynä oli vaan oma epävarmuus jonka varmasti tämmöinen herkkis hevonen tunsi heti.
Myös kenttätyöskentely oli hieman vaikeaa,laukat eivät millään tuntuneet nousevan,ilman satulaa ratsastus oli vaikeaa kun ei meinannut löytää tasapainoa vaikkakin Bretlan selkä on todella hyvä istua eikä esteetkään koskaan onnistuneet koska tamma alkoi aina kuumua.
Ajatuksia luovuttamisesta oli tuolloinkin,koska silloin tamma oli mielestäni hyvin kuuma ja vaikea ratsastaa. Lisäksi se säikkyi todella paljon kaikkea uutta,ja ensimmäinen kerta ilman satulaa näytti tältä:
Luojan kiitos etten luovuttanut koskaan.
Pikkuhiljaa tamman kanssa yhteistyö alkoi sujua. Laukannostoista tuli kerta kerralta parempia (kiitos siitä kuuluu ratsastuksenopettajalleni Anulle),töltti alkoi löytymään paljon paremmin ja oma tasapainokin parani huimasti. Laukka ei ollut enää sitä kamalaa kiitämistä,vaan se malttoi paljon paremmin.
On our own
Anything
Or anyone
If I just lay here
Would you lie with me
And just forget the world?"
Bretla on siis tamma,joka kertoo varmasti luonteesta aika paljon..niin sanotusti tumma ja tulinen. Kilttihän tamma oli hoitaa,mutta ekat ratsastuskerrat oli mitä oli..
Aluksi en voinut edes maastoilla yksin (kyse on kumminkin issikasta,eiks niil yleensäkki maastoilla?) mutta syynä oli vaan oma epävarmuus jonka varmasti tämmöinen herkkis hevonen tunsi heti.
Myös kenttätyöskentely oli hieman vaikeaa,laukat eivät millään tuntuneet nousevan,ilman satulaa ratsastus oli vaikeaa kun ei meinannut löytää tasapainoa vaikkakin Bretlan selkä on todella hyvä istua eikä esteetkään koskaan onnistuneet koska tamma alkoi aina kuumua.
Ajatuksia luovuttamisesta oli tuolloinkin,koska silloin tamma oli mielestäni hyvin kuuma ja vaikea ratsastaa. Lisäksi se säikkyi todella paljon kaikkea uutta,ja ensimmäinen kerta ilman satulaa näytti tältä:
Luojan kiitos etten luovuttanut koskaan.
Pikkuhiljaa tamman kanssa yhteistyö alkoi sujua. Laukannostoista tuli kerta kerralta parempia (kiitos siitä kuuluu ratsastuksenopettajalleni Anulle),töltti alkoi löytymään paljon paremmin ja oma tasapainokin parani huimasti. Laukka ei ollut enää sitä kamalaa kiitämistä,vaan se malttoi paljon paremmin.
Kaikki alkoi sujua paljon paremmin,paitsi hyppääminen oli vieläkin hieman hankalaa tamman kuumumisen takia (siis oikeasti,Bretla hyppää issikaksi todella hyvin,en voi moittia) mutta siitäkin on selvitty vaan treenaamalla. Olen käynyt tammalla jopa yhdellä esteleirillä joka opetti minulle ja tammalle todella paljon.
Sillä leirillä toinen ei enää opettanutkaan toista,vaan opetimme toisiamme.
Se oli upea tunne.
Lähdimme jopa mörköestetunnille. Bretla hyppäsi vesimattoa,porttia ja muuria. Koskaan ei oltu kyseisiä esteitä hypätty,ja meno oli varmasti sen näköistä. Esteistä kumminkin päästiin yli joten en valita.
Koitti leirin viimeinen päivä,jolloin oli myös leirikisat. Rata oli helppo,joten oli mukava vaan keskittyä siihen että tahti ei pääse kiihtymään ja on hypyissä mukana.
Rata oli niin tasasinen kuin mahdollista,ei ylimääräisiä kiihdyttelyjä esteillä tai niiden jälkeen. Pudotuksia tuli 2,mutta en voinut välittää siitä. Bretla on huippis <3
Sen jälkeen olen voinut tehdä Bretlan kanssa ihan mitä vaan. Ilman satulaa reipasta laukkaa maastossa,esteitä,puomeja,uimista,kahlaamista,ihan mitä vaan.
Mä luotan siihen ja se minuun. Se oli yksi mun tärkein tuki ja turva,hevonen jonka selässä sai aina vaan itkeä kaiken pahan pois. Bretla on yksi elämäni hevosista.
 |
| Meidän meno ei tuu koskaan tältä näyttämään,mutta aina saa haaveilla..;) |
Nykyään en pääse Bretlaa usein näkemään opiskelujen ja muiden kiireiden takia. Mutta vaikka poissa silmistä,aina sydämmessä.
"We'll do it all
Everything
On our own
We don't need
Anything
Or anyone
If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me
And just forget the world?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti