sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Päikkäämistä ja poniratsastusta

Ihanaa,kohta on lunta. Pääsee ehkä jopa viettämään valkoista joulua ja treenaamaan hankeen.
Täytyy myöntää,vaikka en olekkaan talvi-ihminen niin kyllä ilahdutti tulla tallista pois lumirakeiden (tai joidenkin muiden vastaavien) laskeutuessa Hinkulan maille. Tarhat ja hevosetkin säästyisivät jos lunta tulisi tarpeeksi,ei tarvitsisi aina olla pesemässä jalkoja ja sääliä kuratarhoissa seisovia hevosia -  vaikkakin täällä Hingunniemessä onkin todella hyväpohjaiset tarhat,mut kura kun kura. Vaikka sitä ei olisi juuri ollenkaan,sitä on aina liikaa.


Jotkut nyt varmaan miettivät että mikä tämä "päikkä" sitten on. Se on selvällä suomen kielellä tallityöviikko, jotkut sanovat päivystysviikoksi (Siitä lyhenne "päikkä" sitten tulee).
Päikässä tehtäviin kuuluu siis asua viikko koululla,tehdä aamutalli,päivätalli ja iltatalli. Porukan kesken päätetään sitten ketkä tekevät päivä-ja iltatarkastukset eli tarkit.

Aamutallissa hevosilta mitataan kuume ja merkataan listaan. Tämä vaihe on varmaan omasta mielestä ärsyttävin koko aamutallissa,mutta toisaalta ison hevoslauman kanssa ei muita hyvinvoinnin seurantatapoja oikein ole,sillä jokaiselle hevoselle ei loppujenlopuksi jää paljon aikaa. Ontumiset toki huomataan ulos viedessä mutta eipä oikeastaan muuten.
Kuumeiden mittauksen aikana joku jakaa aamukaurat,hevoset loimitetaan ja viedään ulos. Ulosviemisen jälkeen kaikki karsinat siivotaan ja tarvittaessa turvetetaan.

Päivätallissa sitten jätetään aikaa kaikelle muulle : Rehuastioiden täytölle,satula-ja loimihuoneen siivoamiselle,pesupaikkojen pesulle,pyykkien pesemiselle ynnä muille samanlaisille toimenpiteille. Kympin maissa sitten hevosille viedään ulos päiväheinät.





Seuraavaksi päivätarkki,jossa viedään sisällä olevat hevoset (eli aamulla koulun tunneilla liikkuneet) takaisin pihalle. Tää on siis vaihtoehtoinen ja tehdään pareittain.

Iltatallissa hevoset otetaan sisälle,jaetaan  heinät karsinoihin ja viiden maissa jaetaan iltakaurat. Lopuksi jaetaan mönkijällä aamuheinät pihalle valmiiksi.

Iltatarkilla ei oikeestaan tehdä muuta kun jaetaan heinät ja lukitaan tallien ovet.



Lisäksi ratsastin tässä iltapäivällä yhden luokkakaverini ponia Tretellaa,eli tutummin Tellaa. 
Tarkoituksena oli siis vaan perusratsastaa ponia. Kumminkin päikkäviikon aikana laiskistuneena (vai pitäisikö sanoa väsähtäneenä) päätin repäistä ja lähtee humputtelemaan ilman satulaa. 
Poni oli tosi kiva omasta mielestä,vähän karkasi ulkoavuilta etenkin ympyröillä. Välillä oli myös omassa istunnassa huomioimista vähän tavallista enemmän,sillä jouduin puristamaan myös omalla polvella ja reidellä että pysyin kyydissä. Olihan tämä vasta kolmas kerta ponin selässä ja isoissa liikkeissä on totuuttelemista kelle tahansa. Ohessa pari kuvaa. Valitan laatua,sillä kuvat on otettu videoista ja videoita ei voi julkaista tietyistä syistä.




Jospa joku päivä ensi viikolla tulisi jonkunmoista postausta :)



lauantai 29. marraskuuta 2014

How it all begun...


Hope 2014

Joskus mietin,miksi aloitin lajin harrastamisen. Miksi olen tässä?
Mikä näissä eläimissä oikein kiehtoo?
Muistan vieläkin sen syksyisen iltapäivän. Kaverini pihan ohi meni issikoitten yksi vaellusreitti,ja katsoimme monesti nenät kiinni ikkunassa kun issikat menivät talon ohitse harjat hulmuten töltissä ja lopuksi aina laukkasivat. Muistan silloin jonkun syttyneen sisälläni. Kiinnostus noita symppiseläimiä kohtaan.
Lähdin samana iltana kaveriltani kotiin kun äiti tuli hakemaan. Ensimmäisenä autoon istuessani totesin: 


"Äiti,haluan kokeilla ratsastusta"


Äiti suhtautui asiaan hyvin,sillä siskonikin oli harrastanut ratsastusta. Sovimme,että menisimme katsomaan näitä söpöläisiä ennenkun nousisin selkään.
Seuraavana lauantaina ajoimme tallille. Olin olettanut että pääsisin juttelemaan hevosten omistajalle ja kysymään milloin pääsisin ratsastamaan. Surukseni tallipiha oli tyhjä. Äiti koitti lohduttaa sanomalla että tullaan toisen kerran,meiltä oli kuitenkin tallille vain seitsemän kilometriä. Sitten se kuului,jostain metsätieltä.

Kavioiden kopsetta?

Tietä pitkin mutkan takaa saapui ratsastaja mustan,ihanan islanninhevosen kanssa. Násiksi kutsuttu hevonen tölttäsi ja ratsastaja istui tasapainossa hevosen selässä. He tölttäsivät tielle kauniin kahdeksikon,jolloin 
kiinnostukseni heräsi.

Minäkin halusin oppia.

Ratsastaja saapui luoksemme käynnissä. Hän laskeutui selästä ja esitteli itsensä Susannaksi. Äiti esitteli itsensä ja minut ja sanoi että olin kiinnostunut hevosista. Pienenä ja ujona tyttönä katselin vaan maata välillä vilkuillen mustaa hevosta,joka tapitti minua korvat hörössä. Susanna arvatenkin huomasi ujouteni,ja kysyi haluisinko taputtaa Násia. Koskin varovasti turpaan,sitten taputin silmien välistä. Äitin ja Susannan jutellessa tein tuttavuutta hevosen kanssa. Silloin se puraisi..

...hevoskärpänen.

Ratsastus sovittiin seuraavalle lauantaille. Puolen tunnin talutusratsastus maastossa. Eihän se todellisuudessa paljoa ole,mutta silloin se oli niin paljon. Kouluviikko meni unessa vaan leikkien leikkihevosilla välitunneilla ja kotona. Muistan sen perjantai-illan jännityksen,se oli niin ikimuistoista.
Koitti lauantai. Olin pukenut Susannan ohjeiset vaatteet,eli siis lähinnä mustat nokian kumpparit ja paljon lämmintä vaatetta.


Tallille mennessä mietin että millä hevosella tulisin ratsastamaan. Edellisenä kerralla olimme käyneet hevosten nimet läpi enkä todellaan muistanut hevosten nimiä,olivathan ne kaikki islantia. Susanna odotti pihalla issikkaruuna Forsetin kanssa. En muista paljoa mitä puhuimme,koska olin varmasti todella jännittynyt. Laitettuamme hevosen lähdimme liikkelle. Äiti kulki mukana,joten juttelu oli vähän helpompaa. Reissun jälkeen hymyilin kuin hangon keksi. Ja hymyilen vieläkin. 



Forseti,nyt jo hevosten taivaassa. Rakkaudella muistaen. <3



Siitä asti olen ratsastanut Susannan issikoilla,ja ratsastan edelleen. Kun olin ratsastanut Susannan luona vuoden,aloin käymään Maukolan tilalla Tervossa. Talli lopetettiin kuitenkin vuosi sen jälkeen kun sinne saavuin. Sen jälkeen olen ratsastanut vakituisesti Wanhan Koulun tallilla. Ikinä kuitenkaan issikat eivät ole unohtuneet. 

Tähän lyhyeen hevoselämääni on mahtunut paljon niitä 'elämäni hevosia',muunmuassa islanninhevostamma Bretla,jota ratsastin säännöllisesti Susannan luona.
Bretla kesä 2013


Meillä on ihmisillä on hyvät ja huonot päivämme. Ja niin on myös hevosilla. Joskus ratsastus on laskenut itseni pohjamutiin,jolloin olen ollut lähellä lopettaa koko harrastuksen. Onneksi ihmiset ovat patistaneet minua jatkamaan. Ilman heitä,en todellakaan tietäisi mitä tekisin.

Hevosvuosinani olen ratsastanut hevosia,poneja,isoja täysverisiä ja pyöreitä suomenhevosia. Kaikki ovat opettaneet minulle tärkeitä asioita. Eivätkä ne kaikki ole opettaneet pelkästään miten hevonen ratsastetaan peräänantoon tai miten pystyn istumaan tietyn hevosen ravissa tai laukassa. 
Hevoset,joka ikinen hevonen,opettaa meidät rakastamaan niitä juuri sellaisena kun ne ovat. Ne opettavat arvostamaan niitä pieniä eleitä,pientä hörähdystä tai tönäisyä turvalla. Jotkut näyttävät ne eleet helpommin kuin toiset.  Ja uskokaa pois,kun ne hetket kokee,se on todella palkitsevaa. Todella,todella palkitsevaa.


Sweet Emma


Juuri sellaiset hetket huononkin päivän jälkeen saavat minut muistamaan miksi harrastan lajia,miksi silti nousen aamutalliin vaikka väsyttäis,ärsyttäis tai mitä vaan. Ne hetket paljastaa miksi olen valinnut hevosalan.
Se on rakkaus.


Korven Kuiskaus 2014

Hope, Talvi 2014

Sweet Emma 2014


Liinan Prinssi, Ypäjä 2014

Sweet Emma, kesä 2014


The Lord of Manor, 2014


Liinan Prinssi, Ypäjä 2014


Jos alkaisin kertomaan tähän tekstiin kaiken näistä hevosista,lista olisi loputon. Tärkeintä on nyt kuitenkin että olen tässä,opiskelemassa elämäni alaa. Tekemässä sitä mitä oikeasti rakastan. Ja tulen rakastamaan. Sitä ei voi muuttaa mikään.
Haluan lopuksi kiittää kaikkia jotka ovat olleet hevoselämässäni mukana : Kaikki hevoset,opettajat,tallin henkilökunta,talliyrittäjät,tallin muut asiakkaat ja tukihenkilöt. Olette tärkeintä,ja ilman teitä en ehkä olisi tässä.
Erityiskiitos Susannalle ja Tmi Rytsyretket tästä upean harrastuksen aloituksesta. En koskaan unohda enkä tule unohtamaan. <3