Hingunniemi - luonnonvara-alaa kauneimillaan

Päivystysviikko on sujunut oikein hyvin. Yksi kaunis päivä kävin kuvaamassa hevosia,ja tässä kuvien parhaimmistoa,enjoy!

r. Onnin Nokipoika

r. Funkel Asterix ja r. Tade

t. Kivarin Pasalina

t.Norina

o. Harjakainen

t. Pretty Woman III

t. Teeny Weeny

Hyvää uuttavuotta kaikille! :)

All I want for christmas..

 ...is you. <3

Haaste!

Ohjeet:

1. Kiitä haasteen antajaa!

2. Kerro yksi ikimuistoinen talveen ja hevosiin liittyvä kokemus/muisto/tapahtuma. Miksi valitsit juuri tämän? Mikä tekee tästä ikimuistoisen?

3. Tiivistä viime talvesi muutamaan kuvaan/kollaasiin ja kerro kuvista lyhyesti.

4. Valitse yksi mielestäsi paras tavinen hevoskuva ja kerro, miksi valitsit juuri sen.

5. Haasta ainakin viisi blogia mukaan haasteeseen!

1. Haluan siis kiittää haasteesta Juuliaa! (nimessä linkki blogiin)

2.  Mikä jäi viimetalvesta mieleen? Mieleenpainuvin oli se kun suunnittelimme hiihtoratsastusta ratsastuksenojaajani Anun hevosella Liinan Prinssillä (joka ei kumminkaan koskaan onnistunut..:D) Tai sitten se kun lähdin jäille kuvaamaan tätä kyseistä hevosta Anun ratsastaessa sillä. Mitään semmoista "maailmaamullistavaa" ei tapahtunut,eli vietin viime talven aika normaaleissa tunnelmissa ja rutiineissa.

3.  

Kuvat ihanalta pakkaspäivältä tammikuulta 2014. Tähän tiivistyy koko viime talvi todella hyvin.

4. Mulla ei ole paljon talvikuvia hevosista,mutta tästä mä jotenkin tykkään. Kuva on otettu samana päivänä kun ylläolevat. 

5. Näin joulun alla olen suopealla tuulella enkä jaksa haastaa ketään tähän haasteeseen. 

Rakkaudesta lajiin

Kiireitä on näin joulun alla pitänyt,ja jotenkin tuntuu että aika ei riitä millään kaikkeen mitä haluaisin tehdä ja toteuttaa. Paljon ideoita blogiin on mielessäni pyörinyt,ja nyt tuntuu että ei enää tiedä mistä kirjoittaisi.

Muutama Aaron vuokrausviikonloppu on ollut,ja mennään tällä hetkellä aivan superhyvällä fiiliksellä! Nyt kun tuntumaa on alkanut löytyä sopivissa määrin,hevonen ei kulje täysin paketissa eikä etupainoisenakaan, Ravissa alkaa löytymään se iki-ihana tunne kun hevonen liikkuu kauniisti,omalla moottorilla ja tosissaan alkaa käyttää myös takaosaansa. Vieläkään meno ei ole kuin oppikirjoista,mutta pieniä todella kauniitakin pätkiä löytyy.

Lisäksi mieleni palasi viime kesään,joilloin ensimmäistä kertaa ratsastin Aarolla. Olo oli huippu jo silloin.

Viime viikonlopusta sekä eilisestä on myös hieman videomateriaalia sekä loppuun lisään muutaman kuvankin.

Eilinen

Pakollinen tilannekuva,voi apua. :'D.9

Huomenna ja ylihuomenna saan kuvaajan,jospa vihdoin saisin kauan odotettuja joulukuviakin!

Elämäni hevoset : Bretla

"All that I am

All that I ever was

Is here in your perfect eyes

They're all I can see"

Bretla. Islanninhevonen,joka muutti koko mun tavan ratsastaa. Se opetti mua paljon. Bretla teki mun varovaisesta ja jännittyneestä tyylistä jämäkän ja rennon. 

Oikeestaan en itseasiassa muista milloin aloin Bretlaa vakituisesti ratsastamaan. Aikaa siitä kumminkin on. Bretla asustaa siis Rytsyretkillä aina talvisin,kun sen omistajat ovat töissä Helsingissä. Kesäisin ja lomilla Bretla matkustaa noin 50km päähän meiltä omistajiensa,seuralaisensa Kárin sekä Helsingistä matkustavan ison puoliveriruunan kanssa.

Bretla on siis tamma,joka kertoo varmasti luonteesta aika paljon..niin sanotusti tumma ja tulinen. Kilttihän tamma oli hoitaa,mutta ekat ratsastuskerrat oli mitä oli..
 Aluksi en voinut edes maastoilla yksin (kyse on kumminkin issikasta,eiks niil yleensäkki maastoilla?) mutta syynä oli vaan oma epävarmuus jonka varmasti tämmöinen herkkis hevonen tunsi heti.

Myös kenttätyöskentely oli hieman vaikeaa,laukat eivät millään tuntuneet nousevan,ilman satulaa ratsastus oli vaikeaa kun ei meinannut löytää tasapainoa vaikkakin Bretlan selkä on todella hyvä istua eikä esteetkään koskaan onnistuneet koska tamma alkoi aina kuumua.

Ajatuksia luovuttamisesta oli tuolloinkin,koska silloin tamma oli mielestäni hyvin kuuma ja vaikea ratsastaa. Lisäksi se säikkyi todella paljon kaikkea uutta,ja ensimmäinen kerta ilman satulaa näytti tältä:

Luojan kiitos etten luovuttanut koskaan.

Pikkuhiljaa tamman kanssa yhteistyö alkoi sujua. Laukannostoista tuli kerta kerralta parempia (kiitos siitä kuuluu ratsastuksenopettajalleni Anulle),töltti alkoi löytymään paljon paremmin ja oma tasapainokin parani huimasti. Laukka ei ollut enää sitä kamalaa kiitämistä,vaan se malttoi paljon paremmin.

Kaikki alkoi sujua paljon paremmin,paitsi hyppääminen oli vieläkin hieman hankalaa tamman kuumumisen takia (siis oikeasti,Bretla hyppää issikaksi todella hyvin,en voi moittia) mutta siitäkin on selvitty vaan treenaamalla. Olen käynyt tammalla jopa yhdellä esteleirillä joka opetti minulle ja tammalle todella paljon.

Sillä leirillä toinen ei enää opettanutkaan toista,vaan opetimme toisiamme.

Se oli upea tunne.

Lähdimme jopa mörköestetunnille. Bretla hyppäsi vesimattoa,porttia ja muuria. Koskaan ei oltu kyseisiä esteitä hypätty,ja meno oli varmasti sen näköistä. Esteistä kumminkin päästiin yli joten en valita.

Koitti leirin viimeinen päivä,jolloin oli myös leirikisat. Rata oli helppo,joten oli mukava vaan keskittyä siihen että tahti ei pääse kiihtymään ja on hypyissä mukana.

Rata oli niin tasasinen kuin mahdollista,ei ylimääräisiä kiihdyttelyjä esteillä tai niiden jälkeen. Pudotuksia tuli 2,mutta en voinut välittää siitä. Bretla on huippis <3

Sen jälkeen olen voinut tehdä Bretlan kanssa ihan mitä vaan. Ilman satulaa reipasta laukkaa maastossa,esteitä,puomeja,uimista,kahlaamista,ihan mitä vaan. 

Mä luotan siihen ja se minuun. Se oli yksi mun tärkein tuki ja turva,hevonen jonka selässä sai aina vaan itkeä kaiken pahan pois. Bretla on yksi elämäni hevosista.

Meidän meno ei tuu koskaan tältä näyttämään,mutta aina saa haaveilla..;)

Nykyään en pääse Bretlaa usein näkemään opiskelujen ja muiden kiireiden takia. Mutta vaikka poissa silmistä,aina sydämmessä.

"We'll do it all

Everything

On our own

We don't need

Anything

Or anyone

If I lay here

If I just lay here

Would you lie with me

And just forget the world?"